Mahdollistamalla ammatillista kasvua keskeisten kykyjen ja valmiuksien tasolla, myös substanssiosaamisen käyttöön tulee lisää sujuvuutta ja taidollisuutta.
Osa meistä on valitettavasti joutunut törmäämään kertakäyttökulttuurin ilmiöihin myös työelämässä. Taitavan ja innokkaan työntekijän motivaation saa horjutettua työsopimusten ketjutuksella. Vihjailut siitä, että "tulijoita on kyllä jonoksi asti" rakentavat mielikuvaa työntekijästä korvattavana osana tuotantoketjussa. Onneksi monin paikoin ollaan herätty todellisuuteen, jossa työntekijän arvostus on olennainen osa yrityksen menestysreseptiä. Palveleva ja valmentava johtajuus ovat saamassa yhä enemmän jalansijaa. Myös tutkimustulokset, motivaation vaikutuksesta tuloksiin ja ilmapiirin vaikutuksesta työmotivaatioon, vauhdittavat osaltaan muutosta.
Eettisyyden lähtökohdat ovat mielestäni oikeudenmukaisuus ja elämän vaaliminen. Työelämässä kiinnittäisin huomiota kierrätyspisteiden lisäksi siihen, miten organisaatiossa luodaan rakenteet ja kulttuuri, jotka tukevat työntekijöiden hyvinvointia sekä fyysisesti, psyykkisesti, henkisesti että sosiaalisesti. Fyysiseen hyvinvointiin ja kuormitustekijöihin on opittu jo kiinnittämään monissa työpaikoissa huomiota ja hyvä työergonomia, työterveyspalvelut sekä liikuntasetelit tähtäävät erityisesti kehon hyvinvointiin. Ihminen on kuitenkin muutakin kuin keho, joten myös psyykkiset, henkiset ja sosiaaliset hyvinvointitekijät ja kuormitustekijät on hyvä tuntea, kun työelämässä halutaan rakentaa kestävää hyvinvointia.
Työelämässä kiinnittäisin huomiota kierrätyspisteiden lisäksi siihen, miten organisaatiossa luodaan rakenteet ja kulttuuri, jotka tukevat työntekijöiden hyvinvointia sekä fyysisesti, psyykkisesti, henkisesti että sosiaalisesti.
Minä väitän, että kestävää työelämää rakentaessa on tärkeää, että työntekijöiden mielen joustavuutta tuetaan. Ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa asioiden tarkastelu useammasta näkökulmasta, merkityskeskustelut sekä oivallusten vieminen konkreettisesti omaan työhön tukevat ammatillista kehitystä sekä mielen joustavuutta alati muuttuvassa maailmassa. Puhuttaessa psyykkisestä, henkisestä ja sosiaalisesta hyvinvinvoinnista on hyvä muistaa, että niihin liittyy paljon yksilöllisiä eroja (mm. persoonalliset piirteet, kokemukset, vakaumus) sekä ulottuvuuksia, jotka eivät aina ole tiedossa edes henkilöllä itsellään (mm. rutinoituneet toimintatavat, rajoittavat uskomukset). Siksi reflektio on itsetuntemuksen ja ammatillisen kasvun tärkeitä edellytyksiä ja löytyy ihan sieltä työnohjauksen ytimestä.
Olen itse todistanut miten työnohjaus parhaimmillaan lisää ammatillista itsetuntemusta ja resilienssiä sekä muita tärkeitä työelämän valmiuksia ja kykyjä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan työssä. Mahdollistamalla ammatillista kasvua keskeisten kykyjen ja valmiuksien tasolla, myös substanssiosaamisen käyttöön tulee lisää sujuvuutta ja taidollisuutta. Tämä on omiaan lisäämään tyytyväisyyttä työhön. Työnohjauksessa tavoitellaankin, että siellä käytetyt rakentavat työskentelytavat siirtyvät myös arjen työhön. Näin työntekijä kykenee ohjaamaan tietoisesti omaa toimintaansa pidemmällä tähtäimellä sen sijaan, että reagoisi lyhytjänteisesti eteen tuleviin asioihin. Kun huomio on lyhytnäköisissä hyödyissä, saattaa tauot jäädä pitämättä sekä lounaan korvata kahvilla. Tällöin tulee kuin huomaamatta tehneeksi epäeettisiä ratkaisuja oman hyvinvointinsa kustannuksella.
Organisaatiotasolla eettisyys näkyy mielestäni siinä, että a) rakenteilla luodaan terveyttä edistävät puitteet työn tekemiselle kuten selkeät vastuut, hyvin johdetut kokoukset sekä toimivat tiedotuskäytänteet, b) organisaatiokulttuuri ilmentää keskinäistä kunnioitusta niin vastuun kantamisessa kuin ilmapiirinä, jossa asioiden puheeksiottaminen nähdään yhdessä oppimisen mahdollisuutena. Kääntäen voisi siis sanoa, että epäoikeudenmukainen työn jakautuminen, valtasuhteiden vääristymät ja jatkuvat epäselvyydet sekä vaikenemisenkulttuuri ovat omiaan imemään elämän työntekijöistä. Työnohjaus voi toimia myös inventaariona tai lajittelukeskuksena, jossa epämääräisistä työläjistä perataan asiat, jotka halutaan säästää niistä, jotka tarvitsevat hieman korjausta sekä niistä (esim. työtavoista tai rajoittavista uskomuksista) mistä on todellakin syytä luopua.
Yhteenvetona eettisyys työelämässä on systeeminen kompleksinen kokonaisuus, jossa johtamisella on iso rooli. Samaan aikaan kestävää kehitystä edistetään jokaisen työntekijän jokapäiväisillä pienillä valinnoilla, kuten kollegan huomioimisella tai taukojen priorisoimisella kiireenkin keskellä, mikä pitkässä juoksussa edistää niin omaa kuin yhteistä hyvinvointia.
Ps. Jos aihe kiinnostaa laajemminkin, niin tässä vielä kestävästä hyvinvoinnista lyhyt artikkeli yhteiskuntatasolta, jota voi peilata hyvin myös työelämään: 10 + 1 edellytystä kestävälle hyvinvoinnille.