Tajusin seisovani itseni tiellä. Matka uusiin maailmoihin odotti vain muutaman napin painalluksen päässä. Se miltä olin yrittänyt suojata itseäni oli sosiaalinen media osana yrittäjyyttä. Laukut oli olleet pakattuna eli profiilit (LinkedIn, Instagram, Facebook, YouTube - mitä näitä nyt on) luotuna jo puoli vuotta aiemmin. Jopa edellinen blogitekstikin oli nyhjöttänyt valmiina pöytälaatikossani. Päätin kohdata asian ja antaa somelle-osana-yrittäjyyttä mahdollisuuden tulla ymmärretyksi ennakkoluuloistani huolimatta.
Pelkkä mökkielämä ilman kaiken-maailman-laitteita on siis omalla kohdallani suloisen kaukaista fantasiaa.
Oli työpäivä, mutta päätin, että ehkä olisi aika poiketa hieman tavanomaiselta reitiltäni, joka oli viimeaikoina kulkenut konkreettisesti työnohjauksesta toiseen sekä valmistautumiseen niiden välillä. Lähdin seuraavanlaiselle ajatuspolulle: Tuotan etäyhteydellä palveluita, jossa kohtaaminen on se juttu, ei etäyhteys. Näin ollen olen jo valinnut tieni, jossa tekniikka ja digiaika ovat tarpeellinen ja kiinteä osa maailmaani. Pelkkä mökkielämä ilman kaiken-maailman-laitteita on siis omalla kohdallani suloisen kaukaista fantasiaa. Se, että voin työssäni työnohjaajana luoda tilan ja tilaisuuden sille, että yksikin ihminen voi ”ajatella todellisia ajatuksia ja tuntea todellisia tunteita” – on se kaiken sen arvoista. Lainausmerkkien sisältö on Esa Saariselta, joka juuri luennollaan tavallaan sanoitti monin tavoin ajatuksenjuoksuani. Pureskellessani sanaa ”todellisia” ja pohtiessani omaa jumiani somea kohtaan oivalsin, että hei, sosiaalisessa mediassakin kohtaaminen on se juttu. Yllätyin tätä ajatusyhtälöä, koska ennakkoluuloni somea kohtaan kiteytyvät kenties juuri pureskelemani sanan etovan makuiseen vastakohtaan.
Rautalangasta itselleni taiteiltuna ajatus sai lisää muotoa. Se, että jaan jonkun ajatuksen yrittäjänä somessa ja jos se tuo lisäarvoa yhdellekin ihmiselle, niin silloin se on saavuttanut päämääränsä. Se, että saako postaus tykkäyksen tai kommentin luo mahdollisesti illuusion jostakin, mutta todellisuus voi kuitenkin olla jossain muualla. Se on se kiinnostava ajatus. Todellisuus, jossa jonkun ihmisen jakama kuva tai kirjoitus synnyttää jossakin toisessa jonkun todellisen ajatuksen tai tunteen, jolla on myönteistä merkitystä tälle ihmiselle myös sen hetken jälkeen jollain tavoin. Toki nämäkin ajatukset ja tunteet voivat muuttua kohtaamiseksi täällä sosiaalisessa mediassa, jolloin se synnyttää yhdessä tilaa, jossa voi tapahtua vuoropuhelua tai kerrostunutta tarinaa tai yhteen punoutuneita lankoja – jaettua elämää. No sellainen ulottuvuus on jo jotain, johon rautalankamallinnukseni ei yllä, mutta taitaa olla kuitenkin se, mistä sosiaalisessa mediassa on nimensä mukaisesti alunalkaenkin kyse.
Se, että saako postaus tykkäyksen tai kommentin luo mahdollisesti illuusion jostakin, mutta todellisuus voi kuitenkin olla jossain muualla. Se on se kiinnostava ajatus.
Ajatuspolku toi tämän maiseman ääreen: Annan mahdollisuuden mahdollisuudelle, että sosiaalinen media voi yhdistää ihmisiä (toisistaan erottamisen sijaan) sekä inspiroida elämään elämää sosiaalisen median ulkopuolella (digitaalisten illuusioiden kahleiden sijaan). Annan mahdollisuuden uusille väylille kohdata ja tulla kohdatuksi aitona ihmisenä. Työminäkin on osa aitoa ihmisyyttä – erityisesti yksityisyrittäjänä, jonka persoona, arvot ja unelmat ovat kuitenkin läsnä kaikessa siinä, mitä tekee. Onhan sitä valinnut ottaa sen riskin, juurikin sen tähden.
#näkökulmallasionväliä #some #mahdollisuus #kiitosesasaarinen #kohtaaminen #haaste